Aikamme tärkein sote-sana

  • Osallisuus
  • voimaantuminen
  • ihmislähtöisyys

Tärkeimpiä sote sanoja onkin kolme, mutta oikeasti vain yksi asia.

Kun ihmisen osallisuus toteutuu, hän voimaantuu. Kun hän voimaantuu, hänen osallisuutensa paranee. Kun soppaan isketään sote-palvelujen tuottaja, joka toimii ihmistä osallistavasti ja voimaannuttavasti, hän on ihmislähtöinen toimija. Ihmislähtöinen toimintatapa lisää osallisuutta, ihmisten voimaantuminen lisää palvelujen ihmislähtöisyyttä….

Näitä termejä pyöritellään sote-sopassa usein, pääasiassa kuitenkin vain sanoina. Mikä on se asia, joka on syvempää kuin jargonia? Mitä osallisuus merkitsee käytännössä?

Lähtökohtana kai on olla edes paikalla jossain. Osallisuus on kuitenkin osallistumista syvempää. Paikalla olon lisäksi siis pitäisi myös tulla ymmärretyksi ja päästä vaikuttamaan asioiden etenemiseen?

Ihmislähtöisyys on palveluissa arvoista varmasti käytetyin, silti hyvin usein edes paikalle ei tule kutsua, kun omia asioita käsitellään. Omasta kokemuksestakin voin sanoa, että tunne on nöyryyttävä (Onkohan termi nöyryyttävä virallinen vastakohta termille voimaannuttava?). Tiedän eräänkin palvelun tällä hetkellä hykertelevän käsiään ja pitävän omaa asiakkuuttani oikein onnistuneena, kun en ole sen koomin heidän palvelujaan tarvinnut. Totuus on kuitenkin se, että olisin tarvinnut, mutta kokemuksen nöyryyttävyyden takia en ole tullut. Jää nähtäväksi maksaako näiden peruspalvelujen käyttämättä jättäminen omalla kohdalla lopulta miten paljon erikoissairaanhoidon kirjaamassa laskussa.

Nyt kun sote-palveluissakin tuotetaan palveluja ihmisille, joilla pääasiassa on kaikki jo hyvin, meillä on yleensä kaikkea fyysiseen elämään tarvittavaa riittävästi, niin se missä nykysuomalaisen osallisuus on siis tärkeintä, on henkinen hyvinvointi. Suurin mörkö on merkityksettömyyden ja tarkoituksettomuuden kokemukset, omaa osallisuutta yhteiskuntaan ja elinpiiriin ei koeta riittävästi. Joka päivä Suomessa masennus vie 9 ihmistä eläkkeelle. Ei ole siis kansantaloudellisestikaan pikkujuttu tukea meidän jokaisen osallisuutta, ihan jokaisessa palvelussa mitä käytämme.

Osallisuus, voimaantuminen ja ihmislähtöisyys ovat siis jo hyvin laajasti tiedostettuja tavoiteltavia arvoja, mutta harvemmin puhe yltää siihen saakka, kuinka käytännössä tehdään osallisuutta ja voimaantumista tukevaa -eli ihmislähtöistä- työtä. Pelkkä palvelun nimeäminen ihmislähtöiseksi ei riitä. Pelkkä ihmisen paikalla oleminen ei riitä.

Onneksi meillä on tutkimusta. Käyttäytymistieteilijät ovat löytäneet konkreettisia asioita, kuinka osallisuutta toteutetaan;

  • Jokaisen kohtaamisen tulee perustua välittämiseen (”Öhöm!?!” sanoo sote-ammattilaiset.. ”Eipäs nyt liioitella kuitenkaan… Liian voimakas sana…”)
  • Ihmisen tulee määritellä ihan itse -ja vain itse- omia haasteitaan ja tavoitteitaan
  • Yksilöllisten syitten takia puuttuvia taitoja opetellaan yhdessä (tässä vihdoin tarvitaan ammattilaisen ammatillista osaamista, joka muuten tuntuu jäävän ammattilaisen inhimillisyyden osaamisen varjoon koko asiassa)
  • Tarjotaan riittävää sosiaalista tukea harjoiteltavana oleviin tilanteisiin (seikka, jota ei voi olla painottamatta liikaa, kun niin usein varsinkin kuntoutuspalveluissa puhutaan, että pitää jatkuvasti pyrkiä itsenäiseen toimintaan, omatoimisuuteen… Tarvitaankin riittävästi onnistuneita kokemuksia yhdessä tehden ja toisaalta puolesta tai yhdessä tekeminen osoittaa välittämistä ja arvostusta, mikä sittenkin saattaa olla sitä (itse-)tekemistä tärkeämpää…)
  • Rohkaisemalla, luomalla uskoa tulevaisuuteen ja korostamalla niitä yksilössä olevia vahvuuksia ja voimavaroja, joihin panostamalla tulevaisuus on kuitenkin hyvä, omista yksilöllisistä ominaisuuksista huolimatta ja niiden kanssa

Toinen tärkeä käsite sote-keskustelussa on palveluohjaus (miten ihminen löytää oikeiden palvelujen tykö). Palveluohjauksen hyötyjä käsittelikin aiempi blogini (10/2019). Puute tiedostetaan, osaltaan myös tiedetään ratkaisuksi lukuisiin ongelmiin, mutta sanaa ei ymmärretä. Vähän kuten kuntoutus, pidetään ratkaisuna moneen asiaan, mutta kukaan ei ole vielä osannut sanaa tyhjentävästi määritellä.

Koska itse kipuilen oman yritystoiminnan käynnistämisen parissa tällä hetkellä ja paljon palveluohjausta markkinointi mielessä pyörittelen, jouduin tukeutumaan jälleen kerran Suomen Palveluohjausyhdistys ry:n puheenjohtaja Sauli Suomisen konsultaatioon. Kysyin häneltä; miksi palveluohjausyhdistyksen sivuiltakin löytyy viisaat sanat siitä, että palveluohjauksen tulisi olla erillistä viranomaispäätöksenteosta. (Julkisen sektorin näkemyshän pääasiassa on täysin vastakkainen tämän ajatuksen kanssa ja perustetaan omia viranomaisvetoisia palveluohjausyksiköitä.) Tämä dilemma on kärjistynyt jopa siihen, että minulle on vakavissaan ehdotettu luopumista kokonaan palveluohjaus -sanasta omassa palvelukonseptissani helpottaakseni ajatuksen myymistä.

Sauli palautti uskoni palveluohjaukseen (sanassa siis pysytään!) ”Näillä ihmisillä, jotka tarvitsevat juuri eniten palveluohjausta, on vaikea suhtautuminen viranomaisiin. Viranomaisvallassa on kyse vallasta, palveluohjaajalla ei koskaan ole valtaa asiakkaaseen, vaan kaikki perustuu välille syntyvään luottamukseen…”

Päätöksenteko palveluihin pääsemisestä ei olekaan ydin, vaan ihmisen osallisuus on palveluohjauksen ydin. On aivan sama (tai siis jopa vahingollista) onko sinulla päätösvaltaa siitä saako ihminen tarvitsemansa palvelun vai ei, vaan oleellista on se hyvä kohtaaminen ja ymmärtäminen, jossa ammattilaisena voi sitten ihmisen rinnalla alkaa selvittelemään onko niitä palveluja saatavilla.

Palveluohjaus blogeja muualta