Onkohan sen aika jo lähellä?
Kymmenen prosenttia suomalaisista käyttää noin 80 prosenttia sosiaali- ja terveystoimen kustannuksista. Intensiivinen palveluohjaus hillitsee palvelujen suurkuluttajien aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle. Osallistavammat ja tavoitteellisemmat koordinoidut palvelut tuovat ihmiselle kustannussäästön lisäksi myös paljon inhimillistä hyötyä, asiakkaana olevan ihmisen voimaantumisen sekä parantuneen toimintakyvyn sekä elämänlaadun myötä.
Tarve uudistaa sote-kentän palveluihin ohjautumista on ilmeinen. Nykyisessä järjestelmässä julkisen sektorin resurssit eivät riitä tarjoamaan riittävää intensiivistä ennakoivaa palveluohjausta sitä tarvitseville ihmisille. Aina ei resurssit riitä edes tarvittaviin palveluihin, kun ”tulipalo” jo roihuaa. Edelleen pidetään moniammatillista tiimityötä palvelujen kärkenä, kun ammatillisen avun tulisi olla vain taustalla hätävarana ja ihmisen tukiverkoston tulisi koostua monitoimijaisesti, pääasiassa omasta sosiaalisesta ympäristöstä ja kolmannelta sektorilta luontevasti löytyvistä tahoista.
Edellinen hallitus eteni asiassa jo pitkälle. Sipilän hallituksessa yksilöllinen palveluohjaus oli nostettu tavoitteeksi selkeänä prosessina, ohjelman mukaan: ”Neljä kärkeä yksilökohtaisen palveluohjauksen ideassa:
1) Palvelujärjestelmän loputtomia yhteistyöongelmia pyritään ratkaisemaan ruohonjuuritasolta lähtien yksittäisen ihmisen elämäntilanteesta ja hänen tarvitsemistaan palveluista.
2) Palvelujen käyttäjälle nimetään pysyvä henkilökohtainen vastuuhenkilö, joka tukee käyttäjää ja hänen läheisiään oikeiden palvelujen valinnassa.
3) Palvelujen hankintapäätökset tehdään mahdollisimman lähellä käyttäjää.
4) Vastuuhenkilö seuraa palvelujen käyttäjän tilanteen kehitystä ja muuttaa palvelukokonaisuutta tilanteen niin vaatiessa.”
Alun prosenttiosuudet tarkoittavat esimerkiksi Pieksämäellä (18 000 asukasta ja 77 miljoonan sote-budjetti), että keskivertoinen pieksämäkeläinen käyttää kunnan sosiaali- ja terveystoimen palveluja vuosittain noin 4300 eurolla ja 1 800 pieksämäkeläistä palvelujen suurkuluttajaa kuluttaa niitä vuosittain noin 34 000 eurolla per henkilö.
Jos ajankohtaisimpaan vaikuttavuustutkimukseen sote-alalla on uskomista, osa näistä korkeista kustannuksista olisi vältettävissä. Ne vältettäisiin, jos ihminen ei jäisi pyörimään palvelujen välillä, vaan hänen palvelujen koordinoinnistaan, tiedonkulusta palveluntuottajien välillä sekä kokonaistilanteen ja toimeentulon ajantasaisesta arvioinnista huolehdittaisiin. Olisi siis se paljon puhuttu ”yksi luukku” tai Sipilän ohjelman mukainen ”nimetty pysyvä henkilökohtainen vastuuhenkilö”.
Joku saattaa olla mahdollisesti huomannutkin, mutta raha on ollut viime aikoina esillä paljon ratkaisevana tekijänä, kun sote-palveluja on pyritty kehittämään. Yksilöllisen palveluohjauksen vaikuttavuudesta ei voisi puhua, ellei myös kustannusvaikuttavuudesta olisi näyttöä.
Muun muassa Ruotsissa Personligt Ombud (PO) on ollut jo jonkin aikaa vakiintuneena toimintatapana mielenterveyskuntoutuksessa. PO on omatyöntekijä, johon ihmisellä muodostuu syvempi ja välittävämpi suhde, kuin aiemmissa suhteissa kunnan sosiaalitoimen työntekijöihin. Ruotsin sosiaaliministeriö on laskenut toiminnalla saavutettavan viiden vuoden seurannassa 67 000 euron kustannussäästön yhtä henkilöä kohden.
Suomessa Sitra laskee kustannusvaikutuksia; seitsemän nuoren ja yhden aikuisen ylisukupolvisen syrjäytymisen ehkäisyllä Helsingin kaupunki säästää kahdessatoista vuodessa 3,13 miljoonaa euroa. Ohjaamot ja muut nuoriin kohdistetut hankkeet tekevät siis kirjaimellisesti arvokasta työtä ympäri maata jatkuvasti ja tulokset ovat olleet loistavia.
Varkaudessa SOS-lapsikylä on yhdistänyt toimintaan ennaltaehkäisevän otteen, osataan ottaa koppi siinä vaiheessa, kun perhe käyttää vasta kahta palvelua. On havaittu, että asiaan puuttumatta intensiivisellä otteella lastensuojelun asiakasperheet käyttävät keskimääräisesti hyvin nopeasti siitä hetkestä, kun he käyttävät kahta palvelua, jo kuutta palvelua.
Case management toimintamallin tapainen toiminta, joka sisältää yksilöllisen palveluiden räätälöinnin ihmisen omien tarpeiden pohjalta, näyttää siis vahvasti tällä hetkellä ainoalta kestävältä tavalta tuottaa jatkossa sosiaali- ja terveysalan palveluja moninaisia haasteita omaaville henkilöille, perheille tai yhteisöille. Pitää muistaa toki, että 90 prosentille kansalaisia sopii valmiiksi muotoiltu palvelupolku, joiden luomiseen ja tuottamiseen julkisella sektorilla on tällä hetkelläkin hyvin toimivat ja kustannustehokkaat konseptinsa.
Älä muuta sitä mikä jo toimii.
Korjaa se mikä ei toimi.
Henna Oranen 2.10.2019 Partaharjussa
Joillekin sopivat ratkaisut löytyvät vain valmiiden polkujen ulkopuolelta
